Kesän reissuja

Aika on vierähtänyt edellisestä päivityksestä nopeasti.Näkökentässä on tapahtunut pientä paranemista.Kuitenkin vasemmassa silmässä se on edelleen paljon huonompi.Positiivista on,että on kuitenkin jo jotain tapahtunut.Todella hyvin sen kanssa on sopeutunut elämään.Kuukauden päästä on tarkemmat tutkimukset silmälääkärin ja neurologin kanssa.Uskon vakaasti pystyväni palaamaan entisiin töihin pelastuslaitokselle,Kunnon puolesta ei varmaankaan ole ongelmaa,mutta vaatimuksena on C-luokan ajokortti.Tällä hetkellä en toistaiseksi saa ajaa autoa.

Kesäkuussa tuli oltua Katjan,Susannan ja Joelin kanssa Ruotsissa,Motalassa pitkän matkan MM-kisoissa (4km-120km-30km) tuonne oli tarkoitus itsekin osallistua,mutta sattuneesta syystä tuli turisti reissu.Oli kyllä hienoa tapahtuma,todella kaunis kisapaikka.Tunnelma oli kansainvälinen.Suomalaisten seuraaminen oli helppoa,kun kaikilla oli maajoukkueasut päällä.
Hienosti "ryhmämme" kisasta suoriutuikin.N 25-29 Susanna loistavasti 5. aika 6,16h N 40-44 Katja upeasti 6. aika 6,35h ja Joel elitessä 31. aika 5.43h 

Itse uskalsin jo kokeilla kovempaa menoa Vierumäen perusmatkan kisassa.Kisapäiväksi tulikin melkoinen helle ja meno oli aika tukalaa.Tein kesän ensimmäisen vk-harjoituksen ennen kisaa,joten en uskonut menon olevan kovin reipasta.Tarkoituksena oli tehdä kova treeni ja saada tuntumaa reippaampaan menoon.Samoin tunnustelin uskallanko lähteä Joroisten kisaan mukaan.Pakko myöntää,että hieman pelotti ja koko ajan takaraivossa oli mielessä onko tämä nyt järkevää vai ei.Kaikki meni hyvin ja sain itseluottamusta.M 50 sarjassa 3. joten tämän jälkeen päätin lähteä normaalisti mukaan 1/2 matkan SM-kisaan.Katja hienosti voitti N40 sarjan.Hänen menonsa oli kyllä melko jäätävää,varsinkin pyörä rupesi liikkumaan hienosti.

                                                            1/2 SM-kisa Joroinen

                                                                kuva XTri Lahti

Kisaa ennen oli tehnyt 4vk harjoitusta koko kesänä.Noissa mukana siis Vierumäen kilpailu.Tiesin kuitenkin olevani hyvässä kunnossa vaikka kesäkuu meni hieman "kevyemmin".Ennen kisaa tuli samanlainen olo kuin pari vuotta aiemmin,jolloin tein ennätykseni.Sairastuminen kuitenkin kalvoi vieläkin hieman ja täysin varma en voinut olla miten kaikki lähtee sujumaan. Uinnin startissa sattui ensimmäinen moka,kun hyppäsin lähtöryhmän keulalta veteen niin lasit kääntyi nurinpäin päässä. Oli melkoinen shokkialoitus,kun oli pakko vaan kauhoa eikä nähnyt mitään.Hengitysrytmi meni aivan sekaisin ja hörpin vettä melko reippaasti.Siinä vauhdissa sain käännetty ensin toisen linssin ympäri ja vähän ajan päästä toisen.Mitään en nähnyt edelleen,lasit olivat täynnä vettä.Vauhdissa yritin vetojen välissä tyhjennellä niitä.En voinut edes pysähtyä,kun koko porukka oli takana ja olisivat uineet yli.Ensimmäisen suoran puolivälin jälkeen rupesin näkemään vähän ja näin oman ruhmäni kaverin uimalakin ja rupesin seuraamaan sitä.Koko reissu meni siinä seuratessa sitä lakkia,kun en oikein alkanut näkemään kunnolla.Uinti meni kevyesti,mutta ajattelin parempi edes selvitä tästä kunnialla kuin miettiä aikaa.Kisa on kuitenkin pitkä.Aika oli hyvä siihen nähden miten matka sujui:)

Pyöräily on melkoista menoa,kun porukkaa on kuin pilvensyrjää.Olin isossa n.30 kisaajan ryhmässä ja yritin siitä muutaman kerran eroon kuitenkaan onnistumatta.Sen jälkeen katsoin parhaammaksi antaa heidän mennä  ja jäin suosiolla ajamaan omaa ajoa.Vaikeaahan se on noin isossa porukassa,kun koko ajan joku tunkee väliin.No en rupea spekuloimaan tätä sen enempää,hienoa kun lajissa riittää harrastajia!Pyörä kulki todella hyvin,tuntui hyvältä ja vahvalta.

Juoksuun läksin M50 sarjan 6. n.1,30min kärjestä. Kärki olikin aika tasainen,koska ekalla kierroksella nousin jo 2. kärjessä mentiin kuitenkin liian kovaa ja ero kasvoi vielä loppua kohti.Loppuaika 4,29.xx oma ennätys ja sijoitus 2. Oli aika uskomaton tunne tulla maaliin,siinä tuli tunteet pintaan.Kyyneliä ei oikein voinut pidättää.Alkukesästä en uskonut enää pystyväni edes kunnolla urheilemaan saati osallistua kilpailuihin.Ei oikein pysty sanoin kuvaamaan tunnetilaa.Katja kruunasi päivän mielettömällä suorituksellaan voittaen N40 sarjan ja olemalla kaikista ikäsarjan naisista 2. nopein!

Hyvillä mielin läksimme perinteiselle (toista kertaa:) reissulle Helsinkiin rentoutumaan pariksi päiväksi.

Mökkeilyä ja SM-sprinttiä

Pari viikkoa on vierähtänyt edellisestä päivityksestä.Aika on mennyt nopeasti,kun pääsi aloittamaan harjoittelua pari viikkoa sitten.Yllättävän hyvin olenkin päässyt takaisin ns. normaaliin rytmiin.Olo on ollut hyvä ja näkökentän kaventumiseen on niin hyvin tottunut,että olen pyöräillyt jo ihan normaalisti.Välillä kyllä hieman säikähtää,kun vasemmalta tuleva auto ilmestyy yhtäkkiä näkökenttään.Ylipäätänsä olen onnellinen,kun pystyn liikkumaan.Sairaalasta kotiin palattuani aloin kävellä aamuisin ja nyt olen tehnyt saman juosten.Siihen on kyllä jäänyt pahasti koukkuun.Sängystä ylös,lasi vettä ja 7-8km aamulenkki.Pari päivää sitten tein jo saman hieman pidempänä.Energiapatukka+lasi vettä ja siitä 2h lenkki.Mukana oli kaksi 2dl juomapulloa vettä.Energian kanssa ei ollut mitään ongelmaa,rasva-aineenvaihdunta toimii kyllä loistavasti.

Toissa viikonloppu meni Saimaalla Katjan kanssa mökillä.Mielettömän rentouttava viikonloppu upeissa maisemissa.Vesi oli aika jäätävää 12-14C. Katja kävi pari kertaa pienen lenkin uimassa,itse katsoin parhaimmaksi passata vielä.

Eilinen menikin Himoksella sprinttimatkojen SM-kisoissa huoltajan ominaisuudessa.Oli kiva seurata sivusta seurakaverien kisaamista.Katjan tiesin olevankin hyvässä kunnossa ja en epäillyt hänen onnistumistaan ja vauhtejaan hetkeäkään,toisin kuin hän itse:)Hienosti hän olikin omassa sarjassaan hopealla.

Susanna oli mukana yleisessä sarjassa ja ensimmäisessä peesivapaa kisassaan.Yleisen sarjan 7. on mielestäni loisto aloitus SM-kisassa.Olen päässyt seuraamaan hänen harjoitteluaan läheltä ja hänestä kuullaan vielä.Tässä tytössä riittää potentiaalia!

Tapasin Himoksella myös sattumalta entisen valmentajani Kontturin Vesan.Vuoden -93 jälkeen olen kerran törmännyt nopeasti häneen.Nyt oli mahtava tavata ja jutella kunnolla pitkästä aikaa.Ajatuksemme harjoittelusta on samankaltaiset.Hän jo miltei lupautui ensi kesänä tulevan mukaan kisa karkeloihin...pistetään pikkasen painetta:)

Viikko kotona

Ensimmäinen reilu viikko takana totuttelua normaaliin elämään.Muutama ensimmäinen päivä oli vaikeita.Tuntui epätoivoiselta liikkua ja tottua näkömuutokseen.Pikkuhiljaa huomasin muutoksen itsessäni ja rupesin tottumaan liikkumiseen.Päätin lähteä reilusti liikkeelle ja jos törmäilen kaupungilla ihmisiin niin pyydän vain kohteliaasti anteeksi.Muutama kiilaus on sattunut,muttei onneksi mitään pahempaa.Alkuviikon kävelylenkit tein aivan hiljakseen maisemista nauttien.

Aamut ovat olleet kerrassaan upeita.Mieletöntä terapiaa lähteä aikaisin aamulla kävelemään ja nauttimaan auringon noususta.Sataman ja Pikku-Veskun alue on aamuisin todella kaunis.

Keskiviikosta lähtien aloin kävellä jo hieman reippaammin.Aamun lenkistä muodostui n.10km mittainen.Parina päivänä tein saman 2 kertaa.Meinasi mennä kroppa jumiin,kävely on jotenkin niin erilaista kuin juoksu.Loppuviikosta riitti kerran päivässä kävely,joten hyppäisin trainerin selkään ja pyörittelin hiljaa tunnin verran jalkoja palautellen.Siis iskin sykemittarin kiinni ja katsoin,ettei syke nouse kuin maximissaan 95.Huimaa vauhtia:) Meneehän se siinä Netflixiä katsellen.Olo tuntuu paremmalta kun tekee hiljaa jotain eikä jää vain makaamaan.Sunnuntai aamuna vihdoin pääsin hölkkäämään.12km hölkkää ja kävelyä,taas sykemittari kiinni ja maximi pidettiin 120:ssä.Taas oli hurjaa menoa,no sillä ei ole kauheasti väliä,nautinto oli mieletön.Eräs jakso päättyi ja nyt alan hiljakseen treenailemaan kuitenkin seuraavat 2 viikkoa todella varovasti.

En olisi uskonut viikko sitten,millainen muutos voi tapahtua näin nopeasti.Olen ollut positiivinen koko ajan,pieniä romahduksia lukuunottamatta.Ajatusmaailma tulevaisuudesta on muuttunut koko ajan paremmaksi ja huomaan jo ajattelevani josko uskaltaisi mukaan johon kisoihinkin tänä kesänä.
Nyt tuntuu jo,että uskaltaisin jopa hypätä pyörän selkäänkin vaikka näössä ei ole suurempia muutoksia tapahtunut....vielä.

Elämänmuutos

Laitoin vuosi sitten blogin tauolle,koska tunsin ettei ole enää mitään kirjoitettavaa ja harjoittelusta kertovia blogeja tuli koko ajan lisää.Buumi tuntuu jatkuvan edelleen,no monelle varmasti hyvä motivaatio kohti päämäärää,mikä se ikinä onkin.Nyt on kuitenkin aika palata takaisin.Haluan jakaa kokemukseni ja kirjoittaa myös itseäni varten.Jollain tavalla uskon tämän toimivan terapiana itselleni.

Harjoittelin talven ja kevään melko kovaa kohti kesän kisoja.Mielessä oli ensimmäinen vuosi 50v sarjassa.Tavoitteena Ruotsissa Motalassa järjestettävät MM-kisat ja siitä jatkona eri matkojen SM-kisat.Viimeisenä Ironman Kööpenhamina elokuun lopussa.Keväällä tein melko paljon jo aika kovia harjoituksia ja huomasin sen vaikutuksen itsessäni.Kunto alkoi nousta kohinalla,mutta jokin kaiversi minua.Kova harjoittelu alkoi näkyä ehkä enemmän henkisenä väsymyksenä.Maaliskuussa myös pakaralihaksen kiinnike tulehtui ja olin pari viikkoa juoksematta.Tuohan oli selvä varoitus,keho alkaa oireilemaan ja ilmoittamaan milloin pitää rauhoittua.En sitä vielä tuolloin kuunnellut.

 5vkoa sitten tein totaalisen muutoksen harjoittelussa.Kevensin ja pudotin VK-harjotukset pois kokonaan.Siirryin harjoittelemaan ns.MAF harjoittelua,joka perustuu Dr.Philip Maffetonen metodiin.
Hänen kuuluisimmat valmennettavat ovat varmasti olleet Mark Allen ja Mike Pigg.Jo parin viikon harjoittelun jälkeen huomasin muutoksen itsessäni ja aloin taas nauttia kokonaisvaltaisemmin harjoittelusta.Pääsin pois suorittamisesta ja löysin terveellisen tavan harjoitella.Iän karttuessa palautuminen ei ole enää samaa kuin ennen.Viime viikko oli koko kevään paras harjoitus viikko ja olin todella tyytyväinen ja onnellinen.Olimme Katjan kanssa viettäneet kivan viikonlopun Yyterissä,minä treenasin ja hän juoksi puolimaratonilla ennätyksen.Olin löytänyt oikean tavan itselleni,pystyin harjoittelemaan paljon,nauttia siitä ilman olematta väsynyt ja kipeä koko ajan.Kerron tässä matkan varrella enemmän harjoittelusta,kun se jälleen alkaa....

                                                                 Muutos

Ma 18.5.2015 heräsin aamulla ja menin pesemään kasvojani.Ihmettelin oliko silmässä joku roska,kun en oikein nähnyt sillä.Hieroin silmää ja rupesin syömään aamupalaa.Ihmettelin edelleen mikä silmää vaivaa.En huomannut mitään muuta oiretta,ehkä jonkinlainen pieni tuntemus takaraivossa.Päätin,etten voi mennä töihin,koska en uskalla edes autoa ajaa.Totesin olevan parempi lähteä käymään lääkärin vastaaotolla ja Katja vei minut Päijät-Hämeen keskussairaalaan.Pääsin päivystyksessä Neurologin vastaanotolle melko nopeasti,hän tutki minut ja sanoi kyseessä olevan aivoinfarkti.En uskonut ja kysyin häneltä 2 kertaa oletko tosissasi?Hän sanoi,että pää pitää kuvata heti ja siirryn aivohalvaus osastolle 24h vaakatasoon.Päätäni kuvattiin pariin kertaa samoin kaulasuonet ja silmälääkäri tutki näkökentät.Välillä diagnoosi vaihtui,mutta lopullisesti kuitenkin totuus oli alkuperäinen.Oikean puolen näköhermossa tukos,aivoinfarkti.Tunteet vaihtuivat moneen kertaan diagnoosien vaihdellessa.Mietin moneen kertaan miten minulle voi tämä tapahtua.Suurimmat riskitekijät aivoinfarktiin ovat,liikkumattomuus,korkea kolestroli,verenpaine,tupakka ja alkoholi.Mikään ei osunut kohdalle,alkoholiakaan en ole juonut 10vuoteen,edes olutta.Syön erittäin terveellisesti.Muistan,kun lopullinen totuus selvisi ja menin sairaalan kanttiiniin niin mietin pitäisikö laittaa elämä risaiseksi ja syödä kahvin kanssa pulla.Rupesi hymyilyttämään,mutta ajattelin etten edes sitä tee,koska haluan jatkaa elämääni juuri samoin kuin aiemmin.Se oli jonkinlainen päätös siitä,etten luovuta vaan jatkan positiivisena eteenpäin.

 Olin sairaalassa ma 18.5-pe 22.5.Eli pääsin eilen pois.Vas. silmäni näkökenttä on kaventunut.En näe sivulle kuin jonkinlaisia varjokuvia kuin hidastetussa filmissä epäselvästi.Siellä pyörii koko ajan jotain hitaasti.Oik. silmän näkökenttä on vain pikkasen kaventunut vas. puolelle.Eteen näen selvästi,mutta tuntuu kuin näkö olisi hieman hitaampi.Mitään muuta oireita ei minulla ole ollut koko aikana.Sain alkuun 3kk sairaslomaa,lääkitys loppuelämäksi ja ajokielto toistaiseksi autolla siis ei pyörällä:) Pari vkoa pitää ottaa todella rauhallisesti ja sen jälkeen voi varovasti alkaa lenkkeilemään.Eilen tultuani sairaalasta läksin yksin käymään apteekissa ja totesin kuinka maailma on muuttunut.Tuntuu oudolta astua ovesta uuteen maailmaan,joka oikeasti tuntuu pelottavalta.Muutos on aika hirveä.Entinen itsevarma palomies pelkää liikkua yksin kaupungilla.Mikään ei ole kuin ennen.

Tänä aamuna alkoi siis uusi elämä kävelylenkillä Katjan kanssa.Yritän pysyä positiivisena ja mennä eteenpäin.Tulevaisuus pelottaa,mutta kuitenkin haluan uskoa tälläkin olevan jokin tarkoitus.Halusin alkaa pitää tätä blogia uudelleen päiväkirjana itselleni ja jos joku saa siitä jotain niin hienoa.Katselen vielä itseäni ulkopuolelta,en pysty sisäistämään uutta minääni,kuitenkin uskon kaiken järjestyvän ja tämän olevan vain yksi vaihe elämässäni.
Onneksi minulla on paljon rakkaita ystäviä ympärillä,jotka tukevat minua jaksamaan eteenpäin.
Yrittäkää muistaa elää tässä  hetkessä,kaikki voi muuttua niin nopeasti.

Tauko paikallaan

Blogin päivitys on jäänyt aika vähiin kevään aikana.Harjoittelussa on tullut aika paljon vastoinkäymisiä,mutta niiden tarkoitushan on vahvistaa ja opettaa.Jostain syystä fiilikset ovat kuitenkin sellaiset,että en niistä nyt sen enempää avaudu vaan koitan parhaani mukaan mennä eteenpäin. Näitä tri-aiheisia blogeja tuntuu tulevan koko ajan lisää,joten ajattelin pistää omani hetkeksi tauolle ja palailla takaisin jossain vaiheessa. Hyviä harjoituksia kaikille!

Takaisin ruotuun

Vihdoinkin on alkanut päivä paistamaan ja taudit kropasta hellittämään.Viime viikolla alkoi orastavasti tuntua paremmalta harjoituksissa.Pari kuukautta meni aika tuskaisesti,välillä tuntui hieman paremmalta ja välillä taas huonommalta.Vauhdit putosivat ja palautua ei meinannut millään.Juostessa aerobisella kynnyksellä tuntui kuin mentäisiin ylemmällä kynnyksellä.Mietin jo moneen kertaan,että olenko oikeasti näin huonossa kunnossa.
Varsinaisesti ei ollut mitään muuta kuin hieman nuhaa välillä ja väsynyt olo.Itse epäilin mykoplasmaa ja olinkin vihdoin menossa kokeisiin,mutta juuri silloin alkoi helpottamaan joten peruin kokeet.

Viime viikolla meni uimaan,en huomannut olossani mitään erikoista.Olin niin kypsä tähän jatkuvaan huonoon menoon,että päätin hetken mielijohteesta tehdä kovemman uintitreenin.Vedin 20x100m/1,45min lähdöllä ja muutaman rennon vedon jälkeen ihmettelin,kun ei ruvennutkaan ahdistamaan keuhkoissa. Koko setti meni mukavasti 1,19-1,20 väliin ja silloin vasta tajusin taudin alkavan hellittää.Seuraavana päivänä juoksussa huomasin saman asian,kun pk lenkillä pystyi puhumaan normaalisti,hengitys pelasi ja vauhdit nousivat normaalille tasolle.Oli aika mahtava tunne,kun harjoituksien jälkeen ei tuntunut enää olevansa täysin loppuunpalanut.Koko parin kuukauden sairastelun ajan sain kuitenkin tehtyä vaihtelevalla menestyksellä jotenkin treenejä,joten uskoakseni kunto on säilynyt melko hyvällä tasolla.

Tällä viikolla olenkin ollut lomalla ja setit on olleet hyviä.Ma-ti meni kevyillä harjoituksilla,keskiviikkona oli vuorossa kovempi päivä.Aamulla uintia  3300m,josta kovempaa 8x200m/3.10min lähdöllä,vedot n.2,44/200m.Piti uida 10x mutta tuli hieman ruuhkaa radalle.Iltapäivällä 1h trainerin päällä,siinä 1x20min sweet spot alueella (88-93%) + 2x8min treshold (93-100%) alla käppyrät harjoituksesta TrainerRoad ohjelmasta.Siinä näkyy paksu harmaa viiva,joka on FTP kynnys eli aika lähellä paukutetaan.

Ja päälle juoksu 5x1000m reippaasti. Siinä käyrä näyttää tältä.

 

Kyseisen päivän harjoitus oli siis minulle kova päivä,enkä noita useampaa viikossa jaksa tehdä.Torstaina vuorossa pidempi harjoitus,jossa vedin trainerillä 2,5h ja päälle 6km juoksua.Alla kaappaus miltä näyttää TraineRoad livenä läppärillä ajettaessa.Erinomainen ohjelma,suosittelen.

 

Tänään ohjelmassa aamusta mäkivetoja ja iltapäivällä uintia,joten pitää tästä lähteä kohti Liipolan mäkeä.

Flunssaa ja joogaa

Jottei aina vaan hehkutettaisi menoa ja kehuttaisi reipasta kehitystä niin nyt on aika ottaa takapakkia.Viime päivityksen jälkeen on meno ollut hieman tukkoisempaa.Tammikuu loppupuoli oli aika vaikeaa treenata,ehkä suurin syy oli korvien välissä ja siitä mentäessä helmikuuhun ei tilanne parantunut yhtään.Koko helmikuu on mennyt sairastaessa,ensin kurkkukipu,joka vie äänen pariksi viikoksi ja laski yleiskuntoa alaspäin.Sen jälkeen kunnon flunssa jatkoi sairastelu putkea.Harjoittelin kyllä helmikuun jollain tasolla,kunnes kunnon flunssan tultua jouduin vetämään jarrut totaalisesti päälle muutamaksi päiväksi.Vaikeinta on saada taottua itselle päähän milloin on syytä pysähtyä,kun on hyvä harjoitus draivi päällä.Kun sen sain tehtyä niin olo helpottui huomattavasti henkisesti ja pääsi eroon turhasta suorittamisesta.Jollain tavalla tämä pysähdys oli juuri sitä mitä tarvitsin,jonkinlainen herätys,joka on vienyt minut taas tasapainoisempaan suuntaan.Olen nyt pikkuhiljaa saanut harjoituksissa nautinnon tunteen takaisin ja se oli juuri mitä kaipasin.Pois turhasta puskemisesta ja suorittamisesta.
Löysin uudelleen ashtanga jooga harjoituksen ja sitä kautta olen pystynyt myös saamaan tämän kadoksisssa olleen tasapainon takaisin elämään. Tein jopa ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen koko ashtanga 1.sarjan ja se tuntui aika mahtavalta.Nyt olen tehnyt joogaharjoituksen useamman kerran viikossa säännöllisesti.

Joten oikeastaan,kun tarkemmin olen asiaa ajatellut niin parasta mitä minulle on tapahtunut pitkään aikaan on tämä sairastelu putki.Se ravisti minut hereille,sai uudelleen tuntemaan harjoittelun tuoman tunteen,löysin uudelleen joogan ja itseni.Joten ehkä meidän pitäisi havahtua joskus ja miettiä miksi sairastumme,onko se aina niin huono asia vai onko tarkoitus herätellä meitä ajattelemaan ehkä....jotain.