Kuva X-tri Lahti
Aamulla kisapaikalle saavuin n.klo 5.30. Ilma oli todella kylmä n.6-7C.Ei tuntunut erityisen houkuttavalta ajatus mennä 17C:een veteen uimaan,kun piti vaihtopaikalle varusteita viedessä laittaa lisää vaatetta ja pipo päähän,kun paleli niin pirusti.Aika meni nopeasti,vaihtoalue kuntoon,hieman seurakaverien kanssa keskustelua tulevasta kisasta ja olikin aika vetäistä märkäpukua päälle.Ei muuta kuin veteen kastautumaan.Onneksi vesi ei tuntunut niin pahalta,kuin olin pelännyt,vaikka kyllä vilunväreet alkoivat tuntua vedessä starttia odotellessa.Menin eturiviin lähdössä,koska uskoin pysyväni suunilleen kärjen tahdissa.Oli kyllä aavemaisen näköistä odottaa starttia veden höyrytessä edessä.Aurinko paistoi lähtösuoralla suoraan edestä matalalta,joten vastarannalla ollutta poijua ei juuri näkynyt.Katsoinkin lähdössä metsänreunasta sopivan merkin,josta voisi kisan aikana suunnistaa.Se toimi täydellisesti kisassa.Lähtö pamahti ja otin reippaan spurtin saadakseni tilaa uida.Lähtösuoralla huomasin meitä erkaantuvan kolme muusta ryhmästä.Onneksi katsoin metsänreunasta merkin itselleni,koska kääntöpoijua ei näkynyt kuin vasta n.100m metriä ennen.Uin matkavauhtia,tavoitteena uida 57-58minuuttin.Pari kaveria menikin hieman kovempaa,joten uin omaa uintia yrittäen suunnistaa tarkasti,ettei tulisi turhia metrejä.Tässä onnistuin hyvin,tosin kuin ne kaksi,jotka olivat edelläni.Seurasin heidän menoaan ja se oli melkoista kiemurtelua,turhaa matkaa tuli todella paljon.Koko matkan aikana ei palellut yhtään ja matalalla paistanut aurinkokin lämmitti hieman mustaa märkäpukua.Uinti meni hitaammin kuin luulin,kuitenkin alle tuntiin aika 59,33 (oma aika) Vaihtoalueelle juostessa huomasin seurakaverin Rinteen Tapsan (50-54 sarjan voittaja!) olevan jo vaihtamassa varusteita.Mahtava uinti häneltä,oli pakko taputtaa selkään ja kehua,kun juoksin vierestä!Laitoin irtohiat ja pyöräilypaidan päälle varmuudeksi,koska palelen niin helposti.Tapsa lähti hieman ennen minua ja läksin hänen peräänsä.
Kuva X-tri Lahti
Kuten normaalia sykkeet olivat reilusti koholla lähtiessä ajamaan ja tiesin,ettei niitä saa rauhoittumaan ennenkuin heti alussa oleva kilometrin mäki on ajettu ylös.Ennen mäkeä ohitin Tapsan.Ensimmäisen "tappomäen" jälkeen rupesin tasaamaan sykettä ja rupesin ajelemaan suuniteltua vauhtia.Tarkoitus oli pitää syke suunilleen aerobisen kynnyksen tasolla ja watit tietyllä tasolla.Energiaa ja nestettä oli tarkoitus ottaa 20min. välein.Matka lähti sujumaan mukavasti,muutamia nopeampia meni ohi matkalla,mutta muuten aika yksinäistä puuhaa ajella noita Kuivannon teitä.Onneksi seurakaverit,Juffe ja Simo edes pari kertaa ajoivat ohi ja kyselivät kuulumisia!Keskivauhti oli hyvä n.35km/h ja uskoin pääseväni alle 5.10h aikaan.Ensimmäisen kierroksen huoltopaikalla pysähdyin ja heitin pyöräilypaidan pois,keli tuntui lämmenneen sen verran.Ilmeisesti ilma oli kuitenkin sen verran viileä,ettei nesteet pysynyt sisällä lainkaan vaan tuntui tulevan heti läpi kun joi.Jouduin rajoittamaan juomista ja hieman pelkäsin,mitä tästä seuraa myöhemmin.Olin suunitellut meneväni läpi pelkällä nestemäisellä energialla,mitään kiinteää ravintoa ei ollut mukana.Veljelläni oli huoltopaikalla energiapatukkaa ja geelejä jos tarvitsisin.Puolessa välissä pyöräilyä vaihdoin pullon,jossa oli energia juomaa ja huomasin,etten ollut juonut kuin vähän yli puolet siitä mitä piti.Jotenkin ei ollut vaan mennyt tarpeeksi.Kolmannella 37km lenkillä huomasin,että on hieman voimaton olo.Watit rupesivat hieman laskemaan verrattuna sykkeeseen.Huomasin tässä vaiheessa muutenkin kuinka negatiiviset ajatukset rupesivat valtaamaan mielen.Tuli kauhea nälkä,teki aivan valtavasti mieli juustosämpylää!Sitten muistin kun eräs seurakaveri kyseli ennen ensimmäiselle täysmatkalle lähtöä ottaisiko leipää mukaan,sanoin ettei kannata:)
Nyt olisin varmaan pysähtynyt syömään itse jos olisin jostain saanut.Joten ota vaan seuraavaan reissuun:)Kolmannen kierroksen huoltopaikalla huusin velipojalle,että anna energipatukkaa ja se kyllä maistui hyvältä.Pakko on ottaa jotain kiinteää mukaan varalle.Itseasiassa minulla olikin pari patukkaa siinä pyöräilypaidan taskussa,jonka heitin pois:) Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis!En muistanut ottaa niitä heittäessäni paidan pois.No viimeinen kierros meni taas yksin pyöräillessä,se patukka hieman helpotti oloa,mutta vauhti oli tippunut jo alas.Pidin sykkeet suunitellulla tasolla loppuun saakka vaikka wattiteho laski puolen välin jälkeen.Vaihtoon saapuessa ei ollut enää kovin luottavainen olo,pyöräily ei sujunut aivan suuniteltua vauhtia.Pyöräily aika 5,15h keskivauhti n.34km/h
Kuva X-tri Lahti
Vaihdossa laitoin kompressisukat jalkaan rauhassa,otin muutaman geelin ja pari suolatablettia taskuun.Aurinko paistoi aika kuumasti ja kun tiesin millainen "raasto" reitti on edessä niin suoraan sanoen hirvitti.Tiesin,että olin tankannut pyöräilyn aikana liian vähän,mutta läksin juoksemaan suuniteltua vauhtia.Alussa vauhti oli pikkasen liiankin kovaa,mutta äkkiä se tasaantui ja menohalut laantui.Kävin tyhjentämässä juoksun alussa ja sen jälkeen en käynyt kertaakaan.Join suunilleen kaksin käsin joka juottopaikalla,usemmilla kaksi mukia.Vettä,cokista ja urheilujuomaa,vuorotellen.Parin kierroksen jälkeen huimasi,varsinkin tullessa varjoiselta metsätaipaleelta aurinkoon huimasi rankasti.Pystyin kuitenkin 20km asti pitämään kilometrivauhdin lähellä tavoitetta ja aika oli 1,43h.Mutta sen jälkeen alkoi tuntua tuskalliselta ja epätoivoiselta.Välillä huimasi siihen malliin,että en uskonut selviäväni maaliin saakka.
Kuva X-tri Lahti
Otin muistaakseni kolme geeliä juoksun aikana ja viimeisen suolatabletin toiseksi viimeisellä kierroksella.Kirosin mielessä,kun en ottanut niitä enempää mukaan,kun suolakurkutkin olivat loppuneet juomapaikoilta,kuten myös cokis.Pari viimeistä kierrosta meni kävelyhommiksi ylämäissä samoin kuin juottopaikoilla kävelin muutamia kymmeniä metrejä.Jaksoin edetä juosten aina seuraava juottoasema tähtäimessä,pätkä kerrallaan.Maaliin pääsin,vaikka juoksu venähtikin,aika 3,46.
Kokonaisaika 10,06,47 ja se riitti M45-49 sarjan voittoon.
Kuva X-tri Lahti
Olen ollut kahtena vuotena peräkkäin tuolla Pajulahden SM-kisoissa.Reitti on mielestäni raastava.En rupea spekuloimaan sen enempää kuinka hidas se on verrattuna muihin,mutta raskas se on.Tänä vuonna huomasin,että minulla oli aika paljon motivaatio ongelmia tämän kisan aikana.Raskas reitti,vähän kilpailijoita,vähän yleisöä yms. vaikea sanoa mistä johtuu,mutta tultuani maaliin se ei oikeastaan tuntunut miltään.Tietysti olin onnellinen,että ylipäätään pääsin maaliin,mutta muuten jäi aikalailla tyhjä olo.Tiedän tämän osaltaan olevan juuri sitä tunnetta,mistä olen ottanut blogini otsikon ja pystyn tämän tunteen tavallaan analysoimaan itsestäni,joten se ei ole ongelma.Eilen kuitenkin päätin,että kaksi kisaa täällä riittää ja laitoin ilmoittautumisen sisään Kalmariin 2014.Onhan ensi kesän suunitelmat valmiina!Taisin saada melkoisen "lumipalloilmiön" aikaiseksi,kun seurastamme taitaa suunnata isompikin joukko mukaan reissuun!Kiitokset kuvaajille ja mahtavalle seuramme kannatusjoukolle!Mahtava seura,on hienoa kuulua siihen!Onnittelut kaikille mukana olleille erityisesti seurakavereille,joille monille oli ensimmäinen täysmatka.Seuramme mitalisaalis oli mahtava: M35 Aleksi Soininen Kultaa 10:44:23 M50 Tapio Rinne Kultaa 10:53:46 N35 Taru Schroderus Kultaa 11:11:53
Nyt levätään ja blogin päivitys varmaan harvenee jonkin verran.Muutenkin uusia suunitelmia on ensi vuodeksi on suunitteilla.Tuli hieman pitkä raportti,mutta pitkältä tuntui matkakin:)
