Viime päivityksestä on mennyt tovin aikaa,joten raapustetaan hieman syksyn kuulumisia.Pajulahden täysmatkan jälkeen olin useamman viikon aika väsynyt.Uskoakseni en niin kisasta vaan pitkästä ja määrällisesti kovasta harjoittelusta johtuen.Aloitin harjoittelua kisan jälkeen muutaman lepopäivän jälkeen kevyesti.Siinä pikkuhiljaa viikkojen edetessä huomasi palautumisen etenevän ja kokonaan palautumiseen meni miltei kuukausi.Pari viikkoa sitten testailin missä mennään ja esim: FTP pyörässä oli tippunut n.10% kesän tuloksista,samoin juoksun km vauhti pk lenkeillä oli n.20sek hitaampaa.Uintivauhti ei oikeastaan ollut muuttunut paljoakaan,tosin en uinut kuin 400/50m testit.Lähtötasot on kuitenkin aivan eritasolla kuin vuosi sitten,joten tästä on helppo lähteä liikkeelle.
Harjoituskuviot hakevat vielä hieman paikkaansa,joten kirjoittelen niistä sitten ovat lopullisesti saatu paikalleen.Nyt olen harjoitellut n.10-13h/vko ilman kummempaa ohjelmaa.Olen kyllä suunitellut päässä viikon etukäteen,joten ei nyt ihan summassa hutkita:)Nyt syksyllä on tarkoitus kiinnittää huomiota erikoisesti juoksuun ja olenkin jo käynyt jonkin verran radalla tekemässä vauhdikkaampia harjoituksia.Ei mitään tykityksiä vaan rentoa ja reipasta vauhtia.Fillaritreenit ovat minun osalta siirtyneet sisälle,olen jo pari viikkoa ajellut treinerillä kaikki pyöräharjoitukset.Treinerillä saa pyöräharjoitukset aivan toiselle tasolle kuin ulkona,tosin nyt kun on ollut upeita ilmoja ei niistä pääse nauttimaan,mutta kaikkea ei voi saada:)Yritän vuodenvaihteeseen mennessä nostaa FTP:n samalla tasolle kuin kesällä,silloin lähtötaso kunnon harjoittelun alkaessa ensi kesään olisi aivan uusissa lukemissa.Uinnissa syksyllä keskitytään voimaan ja tekniikkaan.
Kävin pari kertaa hieronnassa IM-kisan jälkeen ja kyllä oli tuskaa jaloissa,kun lihaskalvoja reiden sivusta yritettiin aukoa,eikä pohkeetkaan olleet mitenkään irtonaiset.Sen jälkeen otin foam rollerin kovempaan käyttöön.Minulla on sellainen Gymstickin melko pehmeä rolleri,joka sopii mielestäni aloittaessa rullailua.Pääsin kokeilemaan Triggerpointin rolleria ja siinä vasta peli!Tollasen hommasin kotiin ja olen sillä rullaillut miltei päivittäin.Yleensä juoksun jälkeen käynyt nopeasti jalat läpi ja joskus vielä uudestaan iltaisin.Kyllä on jalat ollut hyvässä kunnossa,suosittelen vilpittömästi! Suomesta en löytänyt mistään nettikaupasta,joten tilasin sen Englannista.
lauantai 5. lokakuuta 2013
lauantai 7. syyskuuta 2013
Matka on tärkeämpi kuin päämäärä
Olen mietiskellyt omia tuntemuksiani Ironman matkan jälkeen.Omasta kilpailustani kirjoittelin edellisessä jutussani ja kirjoitin siinä myös hieman miltä tuntui kisan jälkeen.Kahden edellisen IM-kisan jälkeen olen ollut kovassa endorfiini paukuissa monta päivää.Kuulostaa varmaan tutulta monelle.Nyt viimeisin kisa oli täysin erilainen,se ei tuntunut miltään.Ei mitään endorfiini paukkua,ainoastaan tyhjä olo.Samanlainen tunne oli jo melko nopeasti Kuopion kisan jälkeen.Mitäs nyt? Ei enää saa "kiksejä" IM-kisastakaan,pitäisikö pidentää matkaa? Vaihtaa lajia?Kokeilla jotain kovempaa extreame-juttua?Yksi päämäärä on saavutettu,tavoitteet pitää pistää paremmaksi,kovemmaksi ja rankemmaksi,kuulostaako tutulta? Jos haluaa saada kunnon "kiksit" pitää mennä pidemmälle,kovempaa tai korkeammalle,näin se menee.Vai pitääkö sen mennä näin?
1993 IM-kisan jälkeen putosin maapinnalle tuollaisen paukun jälkeen ja kaksi kuukautta kisan jälkeen olin myynyt fillarit,märkäpuvun yms. kaikki mikä irti lähti lajiin liittyen.Rupesin sitomaan perhoja ja kalastamaan.
Jälkikäteen olen monasti miettinyt,mikä meni silloin pieleen.Itse kilpailussa ei mikään,se meni loistavasti.Ensimmäinen IM-kisa ajassa 9,45h.Mutta silloin en ollut valmistautunut,enkä ollut tietoinen mitä voi tapahtua sen jälkeen,kun putoaa taas jaloilleen kisan jälkeen.Ja minulle tapahtui tuo pahin mahdollinen skenaario,jonkinlainen kisan jälkeinen masennus.Englanniksi sitä kuvataan termin "post-ironman blues".
Meni 20 vuotta ennenkuin palasin takaisin lajin pariin.Monet vuodet tunsin sieluni syövereissä kaipuuta lajiin,mutta oikea aika tuli vasta näin pitkän ajan kuluttua.Siinä välissä kokeilin kaikenlaista,viimeiset 5 vuotta meni joogan parissa.Jooga on minulle ollut tie itseen ja sen myötä olen saanut sisäisen rauhan.Se on opettanut minulle monia asioita,joiden avulla olen sisäistänyt triathlon harrastuksessani kokemani "vuoristoradan" ja pystynyt käsittelemään tätä niin,ettei se vie minua mennessään väärään suuntaan.Tarkoitan tällä sitä,että olkoon tuntemukseni jäävuoren huippu tai pohja,sillä ei loppujen lopuksi ole merkitystä,koska kuitenkin tärkeämpää on matka miten sinne pääsee.Tämän tuntemuksen saavutettua ei ole merkitystä oletko viimeinen tai ensimmäinen kilpailussa.Tämä ei tarkoita myöskään sitä,ettei voi laittaa itselleen tavoitetta esim. kilpailuun ja nauttia sen saavuttamisesta,mutta sen ollessa ainoa päämäärä voi romahdus olla kova vaikka se saavutettaisiin.Tai kilpailun jälkeen palattaessa maanpinnalle ollaan lähtöpisteessä ja on saavutettava enemmän eli kovempaa ja korkeammalle.Mitä sitten kun ei enää pääse kovempaa tai korkeammalle?
Nämä ovat asioita,jotka jokaisen on pähkäiltävä ja koettava itse.Onneksi nykyään asioista saa tietoa ja pystyy edes hieman valmistautumaan etukäteen siihen,mitä voi olla odotettavissa.Tämä oma kirjoitukseni on oikeastaan pintaraapaisu koko asia kokonaisuudesta ja mitä siihen liittyy.Ihmiset reagoivat eritavalla tähän,mutta ehkä tämä antaa joillekin mietittävää siihen,mitä tälläinen IM-kisa voi saada aikaan,mitä se opettaa tai oikeastaan opettaako se mitään?
Oma palautuminen on lähtenyt mukavasti käyntiin.Pidin kolme päivää totaalilepoa kisan jälkeen,siitä sitten hiljalleen kevyttä pyöräilyä ja uintia.Tällä viikolla olen jo juossutkin pari kevyttä lenkkiä.Mieli vetää harjoittelemaan ja nauttimaan rasituksen jälkeisestä endorfiinistä:)
1993 IM-kisan jälkeen putosin maapinnalle tuollaisen paukun jälkeen ja kaksi kuukautta kisan jälkeen olin myynyt fillarit,märkäpuvun yms. kaikki mikä irti lähti lajiin liittyen.Rupesin sitomaan perhoja ja kalastamaan.
Jälkikäteen olen monasti miettinyt,mikä meni silloin pieleen.Itse kilpailussa ei mikään,se meni loistavasti.Ensimmäinen IM-kisa ajassa 9,45h.Mutta silloin en ollut valmistautunut,enkä ollut tietoinen mitä voi tapahtua sen jälkeen,kun putoaa taas jaloilleen kisan jälkeen.Ja minulle tapahtui tuo pahin mahdollinen skenaario,jonkinlainen kisan jälkeinen masennus.Englanniksi sitä kuvataan termin "post-ironman blues".
Meni 20 vuotta ennenkuin palasin takaisin lajin pariin.Monet vuodet tunsin sieluni syövereissä kaipuuta lajiin,mutta oikea aika tuli vasta näin pitkän ajan kuluttua.Siinä välissä kokeilin kaikenlaista,viimeiset 5 vuotta meni joogan parissa.Jooga on minulle ollut tie itseen ja sen myötä olen saanut sisäisen rauhan.Se on opettanut minulle monia asioita,joiden avulla olen sisäistänyt triathlon harrastuksessani kokemani "vuoristoradan" ja pystynyt käsittelemään tätä niin,ettei se vie minua mennessään väärään suuntaan.Tarkoitan tällä sitä,että olkoon tuntemukseni jäävuoren huippu tai pohja,sillä ei loppujen lopuksi ole merkitystä,koska kuitenkin tärkeämpää on matka miten sinne pääsee.Tämän tuntemuksen saavutettua ei ole merkitystä oletko viimeinen tai ensimmäinen kilpailussa.Tämä ei tarkoita myöskään sitä,ettei voi laittaa itselleen tavoitetta esim. kilpailuun ja nauttia sen saavuttamisesta,mutta sen ollessa ainoa päämäärä voi romahdus olla kova vaikka se saavutettaisiin.Tai kilpailun jälkeen palattaessa maanpinnalle ollaan lähtöpisteessä ja on saavutettava enemmän eli kovempaa ja korkeammalle.Mitä sitten kun ei enää pääse kovempaa tai korkeammalle?
Nämä ovat asioita,jotka jokaisen on pähkäiltävä ja koettava itse.Onneksi nykyään asioista saa tietoa ja pystyy edes hieman valmistautumaan etukäteen siihen,mitä voi olla odotettavissa.Tämä oma kirjoitukseni on oikeastaan pintaraapaisu koko asia kokonaisuudesta ja mitä siihen liittyy.Ihmiset reagoivat eritavalla tähän,mutta ehkä tämä antaa joillekin mietittävää siihen,mitä tälläinen IM-kisa voi saada aikaan,mitä se opettaa tai oikeastaan opettaako se mitään?
Oma palautuminen on lähtenyt mukavasti käyntiin.Pidin kolme päivää totaalilepoa kisan jälkeen,siitä sitten hiljalleen kevyttä pyöräilyä ja uintia.Tällä viikolla olen jo juossutkin pari kevyttä lenkkiä.Mieli vetää harjoittelemaan ja nauttimaan rasituksen jälkeisestä endorfiinistä:)
maanantai 26. elokuuta 2013
Täysmatka SM-kisa Pajulahti
24.8. viime lauantaina oli vuorossa kauden päätöskisa Pajulahdessa.Tämä oli kolmas täysmatka minulle,ensimmäinen oli jo vuonna 1993 Almeressa,Hollannissa,toinen viime kesänä myös Pajulahdessa.Raastavat reitit on siis tullut jo melko tutuiksi.Tässä jonkinlaista raporttia itse kisasta.
Kuva X-tri Lahti
Aamulla kisapaikalle saavuin n.klo 5.30. Ilma oli todella kylmä n.6-7C.Ei tuntunut erityisen houkuttavalta ajatus mennä 17C:een veteen uimaan,kun piti vaihtopaikalle varusteita viedessä laittaa lisää vaatetta ja pipo päähän,kun paleli niin pirusti.Aika meni nopeasti,vaihtoalue kuntoon,hieman seurakaverien kanssa keskustelua tulevasta kisasta ja olikin aika vetäistä märkäpukua päälle.Ei muuta kuin veteen kastautumaan.Onneksi vesi ei tuntunut niin pahalta,kuin olin pelännyt,vaikka kyllä vilunväreet alkoivat tuntua vedessä starttia odotellessa.Menin eturiviin lähdössä,koska uskoin pysyväni suunilleen kärjen tahdissa.Oli kyllä aavemaisen näköistä odottaa starttia veden höyrytessä edessä.Aurinko paistoi lähtösuoralla suoraan edestä matalalta,joten vastarannalla ollutta poijua ei juuri näkynyt.Katsoinkin lähdössä metsänreunasta sopivan merkin,josta voisi kisan aikana suunnistaa.Se toimi täydellisesti kisassa.Lähtö pamahti ja otin reippaan spurtin saadakseni tilaa uida.Lähtösuoralla huomasin meitä erkaantuvan kolme muusta ryhmästä.Onneksi katsoin metsänreunasta merkin itselleni,koska kääntöpoijua ei näkynyt kuin vasta n.100m metriä ennen.Uin matkavauhtia,tavoitteena uida 57-58minuuttin.Pari kaveria menikin hieman kovempaa,joten uin omaa uintia yrittäen suunnistaa tarkasti,ettei tulisi turhia metrejä.Tässä onnistuin hyvin,tosin kuin ne kaksi,jotka olivat edelläni.Seurasin heidän menoaan ja se oli melkoista kiemurtelua,turhaa matkaa tuli todella paljon.Koko matkan aikana ei palellut yhtään ja matalalla paistanut aurinkokin lämmitti hieman mustaa märkäpukua.Uinti meni hitaammin kuin luulin,kuitenkin alle tuntiin aika 59,33 (oma aika) Vaihtoalueelle juostessa huomasin seurakaverin Rinteen Tapsan (50-54 sarjan voittaja!) olevan jo vaihtamassa varusteita.Mahtava uinti häneltä,oli pakko taputtaa selkään ja kehua,kun juoksin vierestä!Laitoin irtohiat ja pyöräilypaidan päälle varmuudeksi,koska palelen niin helposti.Tapsa lähti hieman ennen minua ja läksin hänen peräänsä.
Kuva X-tri Lahti
Kuten normaalia sykkeet olivat reilusti koholla lähtiessä ajamaan ja tiesin,ettei niitä saa rauhoittumaan ennenkuin heti alussa oleva kilometrin mäki on ajettu ylös.Ennen mäkeä ohitin Tapsan.Ensimmäisen "tappomäen" jälkeen rupesin tasaamaan sykettä ja rupesin ajelemaan suuniteltua vauhtia.Tarkoitus oli pitää syke suunilleen aerobisen kynnyksen tasolla ja watit tietyllä tasolla.Energiaa ja nestettä oli tarkoitus ottaa 20min. välein.Matka lähti sujumaan mukavasti,muutamia nopeampia meni ohi matkalla,mutta muuten aika yksinäistä puuhaa ajella noita Kuivannon teitä.Onneksi seurakaverit,Juffe ja Simo edes pari kertaa ajoivat ohi ja kyselivät kuulumisia!Keskivauhti oli hyvä n.35km/h ja uskoin pääseväni alle 5.10h aikaan.Ensimmäisen kierroksen huoltopaikalla pysähdyin ja heitin pyöräilypaidan pois,keli tuntui lämmenneen sen verran.Ilmeisesti ilma oli kuitenkin sen verran viileä,ettei nesteet pysynyt sisällä lainkaan vaan tuntui tulevan heti läpi kun joi.Jouduin rajoittamaan juomista ja hieman pelkäsin,mitä tästä seuraa myöhemmin.Olin suunitellut meneväni läpi pelkällä nestemäisellä energialla,mitään kiinteää ravintoa ei ollut mukana.Veljelläni oli huoltopaikalla energiapatukkaa ja geelejä jos tarvitsisin.Puolessa välissä pyöräilyä vaihdoin pullon,jossa oli energia juomaa ja huomasin,etten ollut juonut kuin vähän yli puolet siitä mitä piti.Jotenkin ei ollut vaan mennyt tarpeeksi.Kolmannella 37km lenkillä huomasin,että on hieman voimaton olo.Watit rupesivat hieman laskemaan verrattuna sykkeeseen.Huomasin tässä vaiheessa muutenkin kuinka negatiiviset ajatukset rupesivat valtaamaan mielen.Tuli kauhea nälkä,teki aivan valtavasti mieli juustosämpylää!Sitten muistin kun eräs seurakaveri kyseli ennen ensimmäiselle täysmatkalle lähtöä ottaisiko leipää mukaan,sanoin ettei kannata:)
Nyt olisin varmaan pysähtynyt syömään itse jos olisin jostain saanut.Joten ota vaan seuraavaan reissuun:)Kolmannen kierroksen huoltopaikalla huusin velipojalle,että anna energipatukkaa ja se kyllä maistui hyvältä.Pakko on ottaa jotain kiinteää mukaan varalle.Itseasiassa minulla olikin pari patukkaa siinä pyöräilypaidan taskussa,jonka heitin pois:) Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis!En muistanut ottaa niitä heittäessäni paidan pois.No viimeinen kierros meni taas yksin pyöräillessä,se patukka hieman helpotti oloa,mutta vauhti oli tippunut jo alas.Pidin sykkeet suunitellulla tasolla loppuun saakka vaikka wattiteho laski puolen välin jälkeen.Vaihtoon saapuessa ei ollut enää kovin luottavainen olo,pyöräily ei sujunut aivan suuniteltua vauhtia.Pyöräily aika 5,15h keskivauhti n.34km/h
Kuva X-tri Lahti
Vaihdossa laitoin kompressisukat jalkaan rauhassa,otin muutaman geelin ja pari suolatablettia taskuun.Aurinko paistoi aika kuumasti ja kun tiesin millainen "raasto" reitti on edessä niin suoraan sanoen hirvitti.Tiesin,että olin tankannut pyöräilyn aikana liian vähän,mutta läksin juoksemaan suuniteltua vauhtia.Alussa vauhti oli pikkasen liiankin kovaa,mutta äkkiä se tasaantui ja menohalut laantui.Kävin tyhjentämässä juoksun alussa ja sen jälkeen en käynyt kertaakaan.Join suunilleen kaksin käsin joka juottopaikalla,usemmilla kaksi mukia.Vettä,cokista ja urheilujuomaa,vuorotellen.Parin kierroksen jälkeen huimasi,varsinkin tullessa varjoiselta metsätaipaleelta aurinkoon huimasi rankasti.Pystyin kuitenkin 20km asti pitämään kilometrivauhdin lähellä tavoitetta ja aika oli 1,43h.Mutta sen jälkeen alkoi tuntua tuskalliselta ja epätoivoiselta.Välillä huimasi siihen malliin,että en uskonut selviäväni maaliin saakka.
Kuva X-tri Lahti
Otin muistaakseni kolme geeliä juoksun aikana ja viimeisen suolatabletin toiseksi viimeisellä kierroksella.Kirosin mielessä,kun en ottanut niitä enempää mukaan,kun suolakurkutkin olivat loppuneet juomapaikoilta,kuten myös cokis.Pari viimeistä kierrosta meni kävelyhommiksi ylämäissä samoin kuin juottopaikoilla kävelin muutamia kymmeniä metrejä.Jaksoin edetä juosten aina seuraava juottoasema tähtäimessä,pätkä kerrallaan.Maaliin pääsin,vaikka juoksu venähtikin,aika 3,46.
Kokonaisaika 10,06,47 ja se riitti M45-49 sarjan voittoon.
Kuva X-tri Lahti
Olen ollut kahtena vuotena peräkkäin tuolla Pajulahden SM-kisoissa.Reitti on mielestäni raastava.En rupea spekuloimaan sen enempää kuinka hidas se on verrattuna muihin,mutta raskas se on.Tänä vuonna huomasin,että minulla oli aika paljon motivaatio ongelmia tämän kisan aikana.Raskas reitti,vähän kilpailijoita,vähän yleisöä yms. vaikea sanoa mistä johtuu,mutta tultuani maaliin se ei oikeastaan tuntunut miltään.Tietysti olin onnellinen,että ylipäätään pääsin maaliin,mutta muuten jäi aikalailla tyhjä olo.Tiedän tämän osaltaan olevan juuri sitä tunnetta,mistä olen ottanut blogini otsikon ja pystyn tämän tunteen tavallaan analysoimaan itsestäni,joten se ei ole ongelma.Eilen kuitenkin päätin,että kaksi kisaa täällä riittää ja laitoin ilmoittautumisen sisään Kalmariin 2014.Onhan ensi kesän suunitelmat valmiina!Taisin saada melkoisen "lumipalloilmiön" aikaiseksi,kun seurastamme taitaa suunnata isompikin joukko mukaan reissuun!Kiitokset kuvaajille ja mahtavalle seuramme kannatusjoukolle!Mahtava seura,on hienoa kuulua siihen!Onnittelut kaikille mukana olleille erityisesti seurakavereille,joille monille oli ensimmäinen täysmatka.Seuramme mitalisaalis oli mahtava: M35 Aleksi Soininen Kultaa 10:44:23 M50 Tapio Rinne Kultaa 10:53:46 N35 Taru Schroderus Kultaa 11:11:53
Nyt levätään ja blogin päivitys varmaan harvenee jonkin verran.Muutenkin uusia suunitelmia on ensi vuodeksi on suunitteilla.Tuli hieman pitkä raportti,mutta pitkältä tuntui matkakin:)
maanantai 19. elokuuta 2013
Baltic Chain Tour
Lahdessa ajettiin 19.8.2013 Baltic Chain Tourin ensimmäinen etappi.Tässä kuvia etapin lähdöstä ja maaliintulosta.Tulokset löytyvät balticchaintour.com
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Viikko 33
- määrä n.11h
- uinti 2h / 7000m
- pyörä 6,45h / 200km
- juoksu 2,25h / 29km
- venyttelyt
Toinen hieman arveluttava asia on uinti.Tällä hetkellä veden lämpö on 18C.Toivotaan,ettei putoa enää tuosta,rupeaa muuten olemaan tunti aika pitkä aika uida.Krampit ja suonenvedot rupeavat helposti iskemään, ainakin itselläni noin kylmässä vedessä.Täytyy myös toivoa,ettei viikolla tuule kovaa.Kukkanen on niin syvä,että kova tuuli sekoittaa ja viilentää sen veden nopeasti.Siinä selällä,mistä uidaan yli löytyy yli 40m vettä,sen takia ei yleensä tuolla pintavesi kovin lämpöistä ole.Sellainen huhu on jo lapsuudestani asti liikkunut,että tuonne Kukkasen syvänteeseen on sodan aikana pudonnut Saksalaisten lentokone...
Tuleva viikko otetaan kevyesti.Vähintään pari lepopäivää,muutama kevyt harjoitus ja lauantaina kilpailu.Seurastamme on lähdössä mukavasti porukkaa mukaan,12,joista useampi ensimmäiselle täysmatkalle.Toivotan kaikille paljon voimia matkalle mukaan.Ensimmäiseksi täysmatkan kisaksi ei reitti ole todellakaan helppo,mutta kyllä se maali tulee joskus vastaan ja palkitsee kovan työn!
Kuva X-tri Lahti
sunnuntai 11. elokuuta 2013
Heikottaa,hapottaa,huimaa-Kuopio SM-perusmatka
Viime viikolla lopetin kovan harjoitusjakson,joten tämä on ollut kevyt viikko.Torstaista lähtien olen tuntenut oloni heikoksi,jotenkin voimattomaksi,tuntui kuin jokin tauti yrittäisi puskea päälle.Torstaina töissä olimme tulipalossa,jossa joutui kovassa lämmössä tekemään töitä ja nestehukka yhdistettynä lämpöön meinasi viedä tajun.Olo oli todella heikko.Perjantaina mietin lähdenkö Kuopioon ollenkaan,päätin kuitenkin lähteä.Päätin kuitenkin,jos lauantaina sataa kunnolla,en varmasti lähde kisaan.Lauantaina oli poutaa ennen lähtöä,mutta olo ei ollut vieläkään normaali,huimasi hiukan ja niveliä jomotti.Puoli tuntia ennen lähtöä vielä arvoin lähteä vai ei.No läksin sitten kisaan mukaan.
Uinnin aikana huomasin,ettei hengitys kulje normaalisti.Keuhkot tuntuivat tukkoisilta.Huomasin muutamien oman lähtöryhmäni kaverin menevän edellä,mutta en ollut kovin paljoa perässä.Vauhti ei ollut parasta,oli pudotettava nopeus siihen tasolle,jolla ilma riitti eteenpäin menoon.Uinti aika 22,41 oli olotilaan nähden hyvä.
Vaihtoon tullessa huomasin olevani melko kärjessä omassa ikäryhmässä.Mika Somppi tuli uinnista,kun yritin repiä märkäpukua päältä ja eihän siitä taas mitään tullut.Piti lyödä hanuri maahan,että sai lopulta puvun pois.Tuntui,ettei tasapaino ollut kohdillaan.Siinä tumpeloidessa puvun kanssa,Somppi sai vaihdettua ja läksin heti hänen peräänsä.Pyörän päällä saatuani kengät jalkaan katsoin mittaria ja säikähdin,kun näytti 180 lukemia!Juoksu testissä olen saanut nousemaan 185 lyöntiin,joten nyt ei ollut kaikki kohdallaan.Läksin kuitenkin ajamaan ja päätin seurata mitä tapahtuu.Sykkeet laskivat 5km jälkeen hieman,mutta olivat 10 lyöntiä liian korkeat watteihin nähden edelleen.Vaihdoimme Mikan kanssa muutaman sanan ja hän sanoi satuttaneen jalkansa uinnin lähdössä,eikä aio lähteä juoksemaan.Pidin häneen näköyhteyden n.15km,mutta sen jälkeen en enää uskaltanut ajaa niin kovaa vaan hellitin hieman.Sykkeet olivat koko ajan 10 pykälää liian korkeat verrattuna watteihin.Koko matkan keskiwatit jäivät n.30w alle sen tason,millä olisi pitänyt mennä normaali kunnossa.Vaihtoon tullessa olin Mikaa n.1,30min jäljessä.
Kuva X-Tri Lahti
Juoksusta ei ole oikeastaan hirveästi kerrottavaa.Hengitys oli todella työlästä ja menin minkä pystyin.Toisella kierroksella kuulin,että Mika oli keskeyttänyt,mutta muista tai omasta sijoituksestani ei ollut tietoa.Oikea takareisi alkoi pikkasen kramppaamaan,mutta pystyin onneksi juoksemaan koko ajan.Luulen,että askelluksessa on jotain puolieroa tai vastaavaa,kun aina alkaa oireilemaan oikea jalka.Vasen pelittää hyvin.
Aikanaan tuli maali vastaan ja kuuluttaja omaan tyyliinsä kuulutti 45-49 sarjassa kesä-Esan saapuvan maaliin! Aika juoksussa 41,09.Sijoitus selvisi minulle vasta,kun kävin kuuluttajalta kysymässä miten kesä-Esa pärjäsi:) Sain tämän "tittelin" kuuluttajalta,kun minusta ei ollut kuin etunimi listoilla.Joten ollaan sitten kesä-Esa!Niin kuuluttajat aikansa listoja katseltuaan totesivat,että sinä olet voittanut oman sarjasi! Jees SM-kultaa!!!
Jotenkin tuntui epätodelliselta koko tilanne,mutta täytyy olla todella tyytyväinen.Alunperin en ollut edes lähdössä tähän kisaan,mutta seurakaverien innostamana päätin lähteä mukaan.Olo ei ollut hääppöinen ennen kisaa,enkä uskonut edes jaksavani loppuun saakka.Yllätysten päivä!
Kuva X-Tri Lahti,
Seuramme menestys oli mahtava Kuopiossa!Yhteensä 3 kultaa ja 2 pronssia.Onnittelut Katjalle,Tarulle,Essille ja Päiville!Hienosti veditte!
Ensi viikolla pitäisi tehdä pidempi valmistava harjoitus Nastolan SM-kisaa varten,pitää nyt toivoa,että olo alkaisi paranemaan ja saisi itsensä iskukuntoon viimeiseen kisaan!
Uinnin aikana huomasin,ettei hengitys kulje normaalisti.Keuhkot tuntuivat tukkoisilta.Huomasin muutamien oman lähtöryhmäni kaverin menevän edellä,mutta en ollut kovin paljoa perässä.Vauhti ei ollut parasta,oli pudotettava nopeus siihen tasolle,jolla ilma riitti eteenpäin menoon.Uinti aika 22,41 oli olotilaan nähden hyvä.
Vaihtoon tullessa huomasin olevani melko kärjessä omassa ikäryhmässä.Mika Somppi tuli uinnista,kun yritin repiä märkäpukua päältä ja eihän siitä taas mitään tullut.Piti lyödä hanuri maahan,että sai lopulta puvun pois.Tuntui,ettei tasapaino ollut kohdillaan.Siinä tumpeloidessa puvun kanssa,Somppi sai vaihdettua ja läksin heti hänen peräänsä.Pyörän päällä saatuani kengät jalkaan katsoin mittaria ja säikähdin,kun näytti 180 lukemia!Juoksu testissä olen saanut nousemaan 185 lyöntiin,joten nyt ei ollut kaikki kohdallaan.Läksin kuitenkin ajamaan ja päätin seurata mitä tapahtuu.Sykkeet laskivat 5km jälkeen hieman,mutta olivat 10 lyöntiä liian korkeat watteihin nähden edelleen.Vaihdoimme Mikan kanssa muutaman sanan ja hän sanoi satuttaneen jalkansa uinnin lähdössä,eikä aio lähteä juoksemaan.Pidin häneen näköyhteyden n.15km,mutta sen jälkeen en enää uskaltanut ajaa niin kovaa vaan hellitin hieman.Sykkeet olivat koko ajan 10 pykälää liian korkeat verrattuna watteihin.Koko matkan keskiwatit jäivät n.30w alle sen tason,millä olisi pitänyt mennä normaali kunnossa.Vaihtoon tullessa olin Mikaa n.1,30min jäljessä.
Kuva X-Tri Lahti
Juoksusta ei ole oikeastaan hirveästi kerrottavaa.Hengitys oli todella työlästä ja menin minkä pystyin.Toisella kierroksella kuulin,että Mika oli keskeyttänyt,mutta muista tai omasta sijoituksestani ei ollut tietoa.Oikea takareisi alkoi pikkasen kramppaamaan,mutta pystyin onneksi juoksemaan koko ajan.Luulen,että askelluksessa on jotain puolieroa tai vastaavaa,kun aina alkaa oireilemaan oikea jalka.Vasen pelittää hyvin.
Aikanaan tuli maali vastaan ja kuuluttaja omaan tyyliinsä kuulutti 45-49 sarjassa kesä-Esan saapuvan maaliin! Aika juoksussa 41,09.Sijoitus selvisi minulle vasta,kun kävin kuuluttajalta kysymässä miten kesä-Esa pärjäsi:) Sain tämän "tittelin" kuuluttajalta,kun minusta ei ollut kuin etunimi listoilla.Joten ollaan sitten kesä-Esa!Niin kuuluttajat aikansa listoja katseltuaan totesivat,että sinä olet voittanut oman sarjasi! Jees SM-kultaa!!!
Jotenkin tuntui epätodelliselta koko tilanne,mutta täytyy olla todella tyytyväinen.Alunperin en ollut edes lähdössä tähän kisaan,mutta seurakaverien innostamana päätin lähteä mukaan.Olo ei ollut hääppöinen ennen kisaa,enkä uskonut edes jaksavani loppuun saakka.Yllätysten päivä!
Kuva X-Tri Lahti,
Seuramme menestys oli mahtava Kuopiossa!Yhteensä 3 kultaa ja 2 pronssia.Onnittelut Katjalle,Tarulle,Essille ja Päiville!Hienosti veditte!
Ensi viikolla pitäisi tehdä pidempi valmistava harjoitus Nastolan SM-kisaa varten,pitää nyt toivoa,että olo alkaisi paranemaan ja saisi itsensä iskukuntoon viimeiseen kisaan!
maanantai 5. elokuuta 2013
Viikko 31
- määrä n.17,5h
- uinti 2h / 6200m
- pyörä 11,20h / 331km
- juoksu 3,50h / 44km
- core 20 min
Aloitin kovemman harjoittelun n.viikko Joroisten jälkeen.Kovimmat harjoitukset tein pyörällä,koska juostessa huomasi jaloissa vielä kisan vaikutuksen.Tämän viikon puolivälissä tein jo yhden kovemman nopeus/vetoharjoituksen juosten.Pyörällä tein useamman hieman reippaamman harjoituksen.Lauantaina tein viimeisen pitkän pyörälenkin (150km) ja siinä kyllä huomasi ylämäissä jaloissa painavan rasituksen vaikka sykkeissä/wateissa ei näkynyt muutosta.Ajallisesti reilu viikon kova blokki on varmasti sopiva,ainakin minulle.Jos olisin tästä jatkanut olisi varmasti paukkunut ylikuntoon,nyt en tunne sen kummempaa väsymystä kuin keväällä kovien viikkojen jälkeen.Jos tämä kokeilu menee pieleen en voi kuin syyttää itseäni hölmöilystä:) Eipä olisi ensimmäinen kerta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

























