Olimme reissussa isolla porukalla seurakaverien kanssa. Oma kilpailuni ei mennyt aivan putkeen,mutta pääsin sentään maaliin. Olin ilmoittautunut sub10h ryhmään ja pääsimme lähtemään 5min pro sarjan jälkeen. Lähtölinjalla rannassa oli aikamoinen tunku,kun kaikki tuntuivat haluavan eturiviin. Luulin tässä ryhmässä uintitason olevan kovan ja jäin hieman taaemmas. No lähdön jälkeen selvisi totuus ja jäin pahasti pussiin kun hitaita uimareita oli paljon edessä. Ja taas ongelmia lasien kanssa,ne laskivat vettä sisään ja jouduin niitä tyhjentelemään vähän väliä. (eri lasit kuin viimeksi) Uinti aika meni pikkasen hitaaksi kuitenkin alle tuntiin (58,xxmin)
Pyöräily alkoi sekin hieman huonosti. Muutaman kilometrin jälkeen satulan takana oleva juomapullo tipahti (teline hajosi) ja meni iso osa kisan aikaisesta ravinnosta. Meni suunitelmat uusiksi ja piti korvata ravinto järjestäjien geeleillä. Ne eivät toimineet aivan kuten olin suunitellut ja hieman vielä mokasin nesteytyksen kanssa. Muuten pyöräily meni suunitelman mukaan tasaisesti viiteen tuntiin ja aika oli5.03h
Juoksuun läksin tavoitteen mukaista vauhtia ja näin menikin aina 10km saakka. Siinä vaiheessa alkoi lämpö vaikuttaa ja tuska painaa päälle. Jalkapohjat oli kuin tulessa,läksin turhan keveillä kengillä matkaan. Keskeyttäminen oli kyllä monta kertaa lähellä,mutta kävely-hölkkää pääsin kuitenkin maalin ajassa 10,08h ei ihan mitä läksin hakemaan. Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen,että saa edes urheilla vielä kevään trauman jälkeen. Jalat meni aika pahaan kuntoon. En ole varma miksi,jalkapohjat oli kuin tulessa koko matkan ja vielä pari kuukautta kisan jälkeen pikkuvarpaiden tunto ei ole kunnolla parantunut. Olisiko kengät olleet liian tiukalla,en tiedä.
Mutta jotain superpositiivista kun Katja täräytti sellaisen pommin,että oksat pois ollen toinen 40-44 sarjassa ajalla 10,22h. Se oli aivan uskomaton veto! No Hawille hän ei sitten lähtenyt vieläkään:) ehkä sitten ensi vuonna... Suomeen tuli sarjan kaksoisvoitto Seija Aallon ollessa nopein reilun minuutin erolla.
Suomeen palaamisen jälkeen olikin heti todellinen kisa edessä,kun oli näkökenttätutkimus edessä. Olin asennoitunut palaaman töihin jo aikoja sitten. Oli melkoinen paukku,kun silmälääkäri ilmoitti ettei tällä näöllä ajeta autoa. Tuntui kuin kaikki olisi romahtanut taas kerran. Molemmista silmistä puuttuu osittain 1/4 osa näöstä. 3 kuukautta tuli lisää sairaslomaa ja marraskuussa uusi tutkimus. Nyt neuvottelut työnantajan kanssa on kesken jatkosta. Tämä on ennakkotapaus Suomessa ja ennen sairasloman loppua asia on tarkoitus saada päätettyä. Kunnon puolesta ei ole mitään ongelmaa ja näön kanssakin pärjään hyvin,mutta autoa en saa ajaa. Toivon parasta,välillä kuitenkin tuntuu aika epätoivoiselta. Väkisinkin on joutunut miettimään mitä tehdä tulevaisuudessa. Viisikymppisenä on aika vaikea ruveta suunittelemaan ammatinvaihtoa. Jotain muutosta on kuitenkin tapahtunut kun aloitin pitkän harkinnan jälkeen valmennus hommat. Aika näyttää miten ne lähtee rullaamaan. Itselleni on ainakin tullut aivan uusi kulma tähän harrastukseen,kun saa tulevaisuudessa seurata valmennettavien tekemistä. Samoin aloitin muutama viikko sitten ohjaamaan joogaa kerran viikossa. Ehkä tulevaisuus kuitenkin tuo (taas) jotain uutta ja tämä on vain tienhaara antaen uuden mahdollisuuden. Kuten Astanga joogan guru K.Pattabhi Jois sanoi "do your practice and all is coming"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti