maanantai 19. lokakuuta 2015

Sairaslomalla vai sairas lomalla


Luin aamulla Työterveyslaitoksen johtajan kirjoittaman artikkelin koskien sairaslomia ja rupesin miettimään omaa tilannettani. Olen siis ollut sairaslomalla 18.5.-15 alkaen. 11.5. sain aivoinfarktin.  Minulle tehtiin ns. kevyt näkökenttä tutkimus, josta diagnoosi oli vasemman silmän osittainen näön menetys. Sain 3kk sairaslomaa ja 2viikkoa totaalikielto urheilusta. Sen jälkeen sain luvan aloittaa varovasti liikkumisen ja kuukausi kotiinpääsyn jälkeen jatkaa elämää normaalisti. Aloin vaikeuksien kautta totuttelemaan uuteen elämään. Elokuun lopussa sairasloman täyttyessä tehtiin suurempi näkökenttä tutkimus, jonka diagnoosi oli molempien silmien näön osittainen menetys. Näkökentästä puuttuu 1/4  vasemmasta alakulmasta molemmista silmistä. Olin tässä vaiheessa jo täysin asennoitunut palaavani normaalisti töihin., mutta koska sain edelleen ajokiellon en päässyt töihin.
Taas lisää sairaslomaa 3kk aina marraskuun loppuun saakka. Silloin tehdään myös uusi tutkimus.
Tämä näönpuutos ei haittaa normaalielämää lainkaan.

Kävimme työnantajan ja työterveyshuollon kanssa neuvottelun ja työnantaja ilmoitti todella tylysti, etten voi palata töihin. Ainoa asia mitä en voi tehdä on ajaa autoa. Jokainen muu vuorossa oleva palomies voi sitä tehdä. Alamme ongelma on ikääntymisen johdosta tapahtuva fyysisen työkyvyn alentuminen eli huono kunto. Tämä mielestäni vaikuttaa myös henkiseen työkykyyn ja itsevarmuuden huonontuessa yhdessä ikääntymisen kanssa tämä korostuu rajusti. Itse olisin siis halunnut takaisin töihin, mutta minua ei otettu. Toimenkuvaani (ylipalomies) kuuluu palomiehen tehtävät ja toimia esimiehen sijaisena. Pystyn toimimaan esimiestehtävissä, läpäisen kaikki mahdolliset kuntotestit eli pystyn toimimaan palomiehen tehtävissä, poislukien ajamaan autoa. Olin myös psykoterapeutin testauksessa (2h muistitehtäviä) ja todettu terveeksi:)

Oma arvomaailmani ammattiani kohtaan on totaalisesti romahtanut tämän episodin aikana. Olen aina ollut ylpeä ammatistani, halusin jo polvenkorkuisena palomieheksi edesmenneen setäni innoittamana. En voi olla ajattelematta tämän jälkeen, että palomiehen tärkein kriteeri on ajokortti, kaikki muu on vähempiarvoista. Jos et läpäise kuntotestejä, ei siitä potkuja saa pystythän kuitenkin ajamaan autoa. Omasta fyysistä kunnostani sen verran, että tein kesällä ennätykseni triatlonin 1/2 matkojen SM- kisassa sijoittuen ikäluokassani toiseksi. (kaksi kuukautta infarktin jälkeen) ja elokuussa vedin läpi Ironman kisan Kööpenhaminassa ajalla 10.08h ( normaalisti näkevien kanssa :)

Tämän syksyn aikana mielialani on vaihdellut moneen suuntaan. Välillä olen heittänyt hanskat tiskiin ja ajatellut, että pitäkää tunkkinne. Välillä on kiehunut yli. Nyt tunsin tarvetta ruveta avautumaan asiasta ja kun tämä asia saadaan päätökseen niin silloin annan palaa tuutin täydeltä. Asiahan on vielä kesken, nyt sitä hoitaa luottamusmies ja lopullinen päätös tilanteestani on luvattu ennen sairasloman loppua marraskuussa. Olen kuulemma ennakkotapaus Suomessa, hienoa! Katsotaan nyt sitten loppuun saakka miten tässä käy niin on sekin polku avattu tai kuopattu.

Alumperin aloitin kirjoittamaan tuo lehtijutun perusteella. Siinä puhutaan, kuinka pitäisi palata töihin kesken sairasloman, jos tilanne niin sallii. Minähän palaisin mut perkele,kun eivät huoli :)


1 kommentti: