Uusi alku

Pitkä vuosi lähenee loppuaan. On kieltämättä ollut melkoista ylä-ja alamäkeä. Viime kirjoituksessani olin melko katkeroitunut, kun työhön paluussa oli oikeastaan seinä vastassa. Sairaslomaa on nyt 7 kuukautta takana. Se on pitkä aika, monenlaista on matkan varrella mielessä pyörinyt. Välillä vajonnut  masennukseen ja välillä ajatellut tämän olevan uusi mahdollisuus. Hetkeäkään en ole katunut, että olen avoimesti tapahtuneesta kertonut. Suosittelen avoimuutta, jos joskus joudut kokemaan jotain vastaavaa elämässäsi. Suuri kiitos kaiken kestämisestä kuuluu läheisilleni, he ovat tukeneet vaikeina aikoina. Kaikkien seurakaverien tuki on ollut myös mahtavaa, kiitos jokaiselle kaikista pienistäkin ajatuksista ja asioista, jotka ovat auttaneet jaksamaan.

Edellisen kirjoituksen jälkeen on tapahtunut paljon. Aloitin omaa valmennustoimintaa ja ohjaamaan joogaa. Syntymäpäivätkin meni ja puoli vuosisataa tuli täyteen.  Ajokortti vietiin kokonaan pois, ei enää asiaa auton rattiin, vaikka uskon liikenteessä olevan paljon huonompi näköisiäkin. Pääsin opiskelemaan Pajulahteen, VAT:n (valmentajan ammatti tutkinto) Hain sinne opiskelemaan jo ennenkuin työkuvioni selvisi ja oikeastaan kaikki kääntyi kuitenkin aivan uskomattoman hienosti. Palaset rupesivat loksahtelemaan kohdalleen ja kaikki kääntyi lopullisesti uudeksi mahdollisuudeksi. Aloitan vuodenvaihteen jälkeen työt uudestaan Pelastuslaitoksella. Minusta tulee Päijät-Hämeen Pelastuslaitoksen liikunnanohjaaja! Olen aivan mielettömän onnellinen.

Elämässäni on ollut käännekohtia suunilleen10 vuoden välein ja niin kävi taas. Nämä "muutos prosessit" ovat olleet rankkoja. Ne ovat aina alkaneet jonkinlaisena negatiivisena tapahtumana ja tämän seurauksena on alkanut tapahtua lopulliseen muutokseen johtavia asioita. Lopulta olen ollut tienhaarassa ja olen lähtenyt menemään uutta reittiä. Joka kerta muutos on lähtenyt tapahtumaan siihen suuntaan, mihin olen sitä jo pitkään mielessäni halunnut. Uskon itse, että alitajuntamme vie meitä siihen suuntaan kuin itse haluamme, tietenkin jos annamme sen vaikuttaa ja kuuntelemme omaa sisäistä ääntämme.

Nyt  kun mietin toukokuussa tapahtunutta aivoinfarktia, koen melko ristiriitaisia tunteita. Syytä ei ole siihen löydetty. Vielä on edessä tutkimus, jossa katsotaan onko sydämen kammioiden välissä reikä. Tämä voisi selittää tapahtuman, mutta on mahdollista ettei koskaan lopullista syytä löydy. Mutta ne ristiriitaiset tunteet.  Uskon siis muutokseen,  jostain täytyy luopua,  jotta se olisi mahdollinen. Minulta lähti osittain näkö, tämän seurauksena tapahtui suuri muutos elämässä juuri siihen suuhtaan mihin halusin.

Mielessäni pyörii kysymyksiä. Jos minulta olisi kysytty ennen näön menetystä olisinko valmis muutokseen elämässä, jos luopuisin osittain näöstä, vastaus olisi jyrkkä ei. Nyt olen pyöritellyt samaa kysymystä eli haluaisinko näköni takaisin ja näin palaisin vanhaan ilman muutoksia elämässäni. Vastaus on en. Jos jostain on luovuttava saadakseen uutta tilalle niin hyväksyn sen.



Hyvää vuotta 2016 kaikille, pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne.

Treeniä ja yin-joogaa

Viime päivityksestä on mennyt aikaa,joten katsotaan hieman missä mennään.Valmentajani on parin viikon välein laittanut uutta haastetta peliin ja harjoitukset ovatkin olleet monipuolisia painottuen juoksuun ja välillä uintiin.Juoksuvauhdin parantaminenhan oli suunitelmamme syksyn aikana ja sitä piti testata jo pari viikkoa sitten,mutta iski flunssa päälle.Siinä tuli hieman takapakkia,mutta se kuuluu elämään.Maanantaina otetaan uusi yritys juoksun tasotestin merkeissä,sitten nähdään hieman osviittaa mihin suuntaan on menty.Erilaiset loikka-ja keskivartalojumpat ovat ainakin parantaneet juoksutekniikkaa jo melko hyvin.Uinnissa tekniikka-ja voimaharjoitukset ovat alkaneet purra hyvin ja uinti on mielestäni jo paremmalla tasolla kuin viime kesänä vaikka kunnon vetoharjoittelua ei ole edes tehty.Pyorä on ollut syksyn aikana vähemmällä panostuksella,no muutama tunti trainerin päällä viikossa on istuttu.Harjoitusmäärät ovat pyörineet 10-15h välillä,pitkien harjoitusten ollessa max. 3h.

Eilen teimme Anteron kanssa yhdistelmätreenin Pajulahtihallissa,jossa vedimme 3h ju+py aina 30min pätkissä.Loistotreeni,mutta aika tukala ajaa trainerillä ilman tuuletinta.Huomasi kuinka sykkeet olivat selvästi normaalia korkeammalla verrattuna watteihin.Ennen treeniä olimme kuuntelemassa valmentajamme luentoa,joka kuului osana seuramme järjestämään harjoituspäivään.Hyvä luento,kiitokset Katjalle.Pajulahdessa aukesi muuten eilen jo 3 ja 5km hiihtoladutkin,joten täytyy varmaan jossain vaiheessa kokeilla onnistuisiko tänä talvena hiihto paremmin kuin viime vuonna.Polvi ei ainakaan ole enää vaivannut kevään jälkeen.Muutamat viimeviikot ovat olleet harjoitusmääriltään maltillisia,mutta kuitenkin niissä on ollut mukana vk-harjoituksia,joten tehollisesti mennään eritasolla kuin edellisellä kaudella.Odotan mielenkiinnolla kevättä...

Ashtanga harjoitukset ovat olleet tauolla jonkin aikaa,tyypillistä minulle.Sitä yleensä tulee tehtyä kausittain nykyään.Yleensä huomaan sen kehossa oltuani vähän aikaa joogaamatta.Keho alkaa tuntua tukkoiselta,energia ei enää virtaa,tulee tukkoinen,ahdistunut,jopa hieman negatiivinen olo.Aloitin viikko sitten tekemään yin-joogaa ja huomasin heti muutoksen itsessäni.Joogaharjoituksen tuoma tyyneys ja sisäinen rauha palaa hiljalleen takaisin.Se tavallaan pysättää ja auttaa palaamaan elämään juuri tätä hetkeä.Meditaatio,jota olen harrastanut päivittäin,muuttuu myös erilaiseksi,koska energia alkaa virrata paremmin kehossa.Yin-joogahan on oikeastaan täysi vastakohta ashtanga joogalle,joka on yang -tyyppistä joogaa.Yin-joogassa ei tule hiki,se on erittäin rauhallista ja siinä ollaan asennoissa pitkiäkin aikoja,jopa 5-7min.Harjoituksen jälkeen on aivan mahtava,rentoutunut,raukea olo.Illalla tehtynä oivaa unilääkettä.Yin-jooga on helppo oppia,ei tarvitse mitään erityisiä kursseja sitä oppiakseen,tietysti helpompi jos joku kokeneempi näyttää kerran ja kertoo hieman periaatteita niin sen jälkeen voi jatkaa itsenäisesti.Itselleni nämä ns.henkisen puolen harjoitteet kuuluvat elämään,joten on ollut helppo tavallaan siirtää niitä urheiluun mukaan ja hyödyntää siinä.Aiheena tämä on niin laaja,ettei minulla riitä resurssit siitä kirjoittamaan.

Muistakaa pitää huolta myös henkisestä puolesta ja päästää joskus irti suorittamisesta...

Tämä on mielestäni oiva totemus,joka herättää ajatuksia:
 Dalai Lamalta kysyttiin mikä on hänestä yllättävintä, hän vastasi:
"Ihminen, koska hän uhraa terveytensä jotta saisi rahaa.
Sitten hän uhraa rahaa saadakseen takaisin terveytensä.
Ja sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta,
että hän ei nauti tästä hetkestä; seurauksena on se, että hän ei elä tässä hetkessä
eikä tulevaisuudessa; hän elää ikään kuin hän ei koskaan kuolisi, ja sitten hän kuolee,
eikä ole oikeastaan koskaan edes elänyt."

Jooga & triathlon

  Aloitetaan tämä joogapostaus kertomalla omasta kokemuksesta.40-vuotiaana saavutin elämässäni jonkinlaisen käännekohdan.Vuosien kiireinen ja stressaava elämä oli saamassa yliotteen ja minun oli pakko pysähtyä,ruveta miettimään haluanko tätä samaa koko loppuelämän.Tein totaalisen elämänmuutoksen.

Rupesin antamaan aikaa itselleni ja etsimään itseäni.Aloin ottamaan selvää erilaisista vaihtoehtoisista harjoituksista.Löysin ashtangajoogan,joka vei minut mennessään.Siitä tuli nopeasti minulle elämäntapa.Minulle ashtanga merkitsee kokonaisuutta,ei pelkästään fyysistä liikesarjaa.(joita kutsutaan asanoiksi) Oikeastaan voisi sanoa,että mitä kauemmin tekee harjoitusta,sitä syvemmälle pääsee ja sitä meditatiivisemmaksi se muuttuu.

Ashtangaa rupesin harjoittelemaan heti alusta lähtien 6x vko.Harjoituksen fyysisestä rasituksesta kertoo se,että painoni putosi 10kg 6kk aikana pelkästään asanoita tehden.Tietysti ruokavalionikin keveni ja muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen siirryin kokonaan kasvisruokaan.Alkoholi jäi pois enkä ole sitä sen jälkeen käyttänyt.Voitte kuvitella miten "machohenkisessä" työyhteisössäni suhtauduttiin minuun,joogaa ja syö rehuja:) Minulle ei asialla ollut mitään merkitystä,olen aina kulkenut omia polkujani.Aloittaessani olin niin jäykkä,että eteentaivutuksessa seisten pystyin saamaan sormet miltei nilkkoihin:) Selkäni oli todella huonossa kunnossa,selkärangassani on skolioosi ja tämä on vaivannut koko ikäni.Lapojen välissä on rangassa mutka ja se taas vaikuttaa koko selkään jumittaen lonkkaani välillä tosi pahasti.Hitaasti,mutta varmasti rupesi selkäni aukeamaan ja lonkkani paranemaan.Tuntui siltä,että vuosien jälkeen pystyin hengittämään vapaasti ja energia rupesi kulkemaan kehossani.Olen opiskellut monien opettajien johdolla,monissa eri paikoissa,välillä viettäen useita viikkoja retriiteillä.Ashtanga on antanut minulle paljon,olen oppinut tuntemaan kehoni,itseni ja mikä tärkeintä hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen.

Pari vuotta sitten käsileikkauksen jälkeen tuli kuitenkin muutos ja jouduin lopettamaan asanaharjoituksen 11/2 vuodeksi.Silloin tuli triathlon uudelleen kuvioihin.Nyt olen taas tehnyt asanaharjoitusta kestävyysharjoittelun ohessa.

Meditaatio on myös kuulunut päivittäiseen rutiiniin koko ajan.Siinä oikeastaan

lyhyesti tiivistettynä oma joogapolkuni.

   

             Itse olen oppinut ashtangaa ns. perinteisellä tavalla ja olen sitä noudattanut 

            miltei sellaisenaan.Perinteinen tarkoittaa sitä,että harjoitusta ei voi opetella

kirjoista vaan sen opettaa opettaja henkilökohtaisesti.Yleensä aloitetaan alkeiskurssilla,jonka jälkeen siirrytään pikku hiljaa itsenäiseen harjoitteluun ja

edetään harjoittelussa opettajan johdolla.Opettajan katsoessa sinun olevan valmis siirtymään eteenpäin hän antaa sinulle uuden liikesarjan.Ongelma alussa on liikesarjan muistaminen.Itse kävin aikoinaan alkeiskurssin ja sen jälkeen tein harjoitusta kotona välillä käyden eri opettajien ohjauksessa.Näin pääsin harjoituksessa eteenpäin.Kestävyyslajien harjoittajille on jo pelkästään alkeis-

sarja riittävä ja paikkoja auki pitävä.Monet harrastavat ashtangaa pelkästään

kuntoilumielessä,jokainen tekee kuten itselle sopii.

Jooga ja triathlon,miten ne sopii yhteen? Lyhyesti vastattuna,loistavasti!

Minkä takia se erityisesti sopii kestävyyslajien harrastajille? Koska kyseessä on ns. dynaaminen venyttely,jossa siirrytään liikesarjasta toiseen erityisen hengitystekniikan mukana ja venytyksessä ollaan n.5-8 hengityksen ajan.Pois lukien loppuliikkeet,joissa ollaan 10-25 hengitystä.Koko harjoitus on eräänlaista liikemeditaatiota,joka rauhoittaa mielen,kehon ja kääntää katseen sisäänpäin..Harjoitus päätetään rentoutukseen.Harjoituksen jälkeen olo on energinen ja rauhallinen.Kovalle fyysiselle harjoitukselle parasta vastapainoa.Olen kokeillut myös yin-joogaa,jossa venytyksessä saatetaan olla useita minuutteja,mutta harjoituksesta rasittuneet lihakset ja jänteet eivät pidä tästä.Dynaaminen venyttely sopii parhaiten väsyneille lihaksille,sidekudoksille ja jänteille.

Nykyään joogaa ja meditaatiota käytetään paljon eri urheilulajien keskuudessa,jopa USA:n merijalkaväki on ottanut sen ohjelmaan.Vähän aikaa sitten löysin videon netistä,jossa opetettiin ashtanga tyyppistä joogaa Englannin triathlon maajoukkueelle.

Jos jäykkä,selkävaivainen palomies pystyy sillä parantamaan itseään,pystyy jokainen!Suosittelen ennakkoluulottomasti kokeilemaan,voit yllättyä!